Ihmisiä ajaa toimeen kolme perusvoimaa. Kirjassaan “Drive” amerikkalainen Daniel H. Pink esittää, että 1800- ja 1900- lukujen porkkana ja keppi eivät nykyisellä tavalla organisoituneessa yhteiskunnassa enää ole motivoivia tekijöitä. Pinkin mukaan nykyään toimiva ns. Kolmas motivoiva voima on syvältä sisimmästämme kumpuava halu itse ohjata elämämme kulku, laajentaa ja levittää osaamistamme sekä ja ennen kaikkea, elää tarkoituksenmukaista elämää. — Drive: The Surprising Truth About What Motivates Us

Kolmas motivoiva voima ja kaksi aiempaa motivoivaa voimaa sekä nykyaika

Pink kuvaa kuinka varsin luonnollisesti historian ihminen (ja tietyissä tilanteissä nykyihminenkin) löytää motivaation puhtaan biologisista tarpeista. Mutta kuten Maslow jo 1940-luvulla sanoi, tarvehierarkiassa siirrytään ylemmille tasoille kun puhdas fysiikka on katettu. Johtamisoppi ja talousteoria tänä päivänä uskovat yritysten ja ko. yksilöiden hyvinvointi paranee sillä, että tarjoamalla johdolle optio-ohjelmia hyvästä kurssikehityksestä ja myyjille bonuksia hyvistä myyntituloksista. Kuitenkin Pink viittää mm vuonna 1995 tehtyy 128 tutkimusta kattavaan meta-anlyysiin ja moniin muihin lähteisiin nojaten, että näillä palkitsemisohjelmilla on pikemminkin negatiivinen vaikutus tuloksiin ja hyvinvointiin, silloin kun kohteena on älyllisesti haastava ja luovuutta vaativa työ! Suoran mekaanisessa työssä vanhanaikaisella keppi-porkkana-ajattelulla on vielä hieman tilaa. Pink kirjoittaa.

Drive-kirjassaan Daniel H. Pink kertaa kuinka monien johtamiseen, psykologiaan ja taloustieteeseen nojaavan tutkimuksen viitoittama suunta kertoo selkeästi, että nykyisessä työympäristössä tärkeimmäksi motivaattoriksi ihmisille on muodostunut tarkoitus ja tarkoituksenmukaisuuden kokemus. Ihmiselle on motivoivinta kun hän tuntee tekevänsä jotain, jolla voi auttaa ympäröivää yhteiskuntaa ja jotain, jossa pääsee flow:n tilaan, eli tilaan, jossa toimii sydämensä ilosta ja saattaa jopa unohtaa ajan kulun. Pink viittaa puhtaaseen tieteeseen perusteissaan ja toteaa, ettei liike-elämä vielä tarpeeksi toteuta sitä,  minkä tiede tietää oikeaksi, vaan pitäytyy vieläkin vanhassa opissa, joka on kerta toisensa jälkeen todennettu huonoksi. Vai mitä pitäisi ajatella Enron-sotkusta, jossa kirjanpito korjailtiin kauniiksi, jotta saatettiin näyttää voitttoa ja johto saisi bonuksensa, vaikka tuotoista ei ollut enää tietoakaa. Suomen Enron saattaa olla tekeillä Stora-Ensossa, mikäli tänä iltana TV1:ssä nähtävä dokumentin uusinta pohjaa toteen. Ainakin syntyy kuva totuudellisesta kerronnasta.

Pink kertookin, että usein vanhanaikaiset kannustimet johtavat lyhytnäköisyyteen ja lähes yhtä usein jopa kieroon toimintaan, jolla tavoite pyritään saavuttamaan. Ja silti kun jokin rahalliseen kompensaatioon johtava tavoite on saavutettu, ihminen ei siltikään koe tyydytystä, vaan saattaa jopa kokea aiempaa suurempaa tyhjyyttä ja voimattomuutta, kun on tavoitteet saavuttaakseen joutunut vaikkapa jättämään perhesuhteensa velipuolen asemaan.

Youtube

 

Aktiivinen ja sitoutunut on ihmiselle luontaista

Pink sanoo, että ihminen on luontaisesti aktiivinen ja sitoutunut (ei laiska ja saamaton, kuten moni väittää) ja, että suurin hyvänolontunne meille tulee kun teemme sitä mitä itse olemme valinneet tehdä, silloin kun valitsemme niin tehdä ja niiden kanssa, joiden kanssa haluamme työskennellä yhdistettynä tapoihin, jotka itse valitsemme työn tekemiseksi. Siis kun itse saamme päättää mikä on aikataulu, tiimi, tavat ja itse tehtävä, silloin suoriudumme ylivertaisesti ja kauskantoisesti hyvin. Autonomia on siis se mitä me tarvitsemme. Kuitenkaan autonomia ei ole yksinäisen suden hommia, vaan yhtä lailla tarvitsemme aina välillä apua ja sitä on syytä ollakin saatavilla. Pink sanookin, että autonomian kautta sitoudumme paremmin ja esimerkiksi henkilöstön vaihtuvuus pienenee jopa nollaan, kun työpaikat älyävät mistä oikein on kyse.

 

Kirjan keskeinen teesi on siis se, että yritykset, yhteiskunta ja koululaitos ja käytännössä kaikki instituutiot saavat parhaimmat tulokset aikaiseksi sillä, että luomme olosuhteet, joissa ihminen toimii itseohjautuvasti. Kolmas motivoiva voima, joka sopii nykyaikaan on siis tarkoitus jolla perustellaan työ ja tekeminen. Jos tarkoitus puuttuu, sitoutuminen työhön häviää. Ihmisen osaamisen rajat sopivasti ylittävät tarkoitukset sitä vastoin tekevät tekemisestä mukaansatempaavaa ja nautittavaa. Erittäin suositeltava kirja, jonka yksityiskohtiin ei millään pääse lyhyessä kirjoituksessa, mutta must-lukemistoa: Drive!