Viime viikon aikana paljon hämmennystä ja kauhistustakin on herättänyt Veli-Pekka Simosen koskettava mielipidekirjoitus, joka on julkaistu mm. Kymen Sanomissa ja laajalti levitetty FB:ssa. Mikä artikkelissa sitten hämmentää?

Lue itse ja päätä:

 

“Verenluovutuksen byrokratiasta

Olin käymässä muutama päivä sitten työterveydessä lääkärintarkastuksessa. Kyseessä oli perinteinen työhöntulotarkastus, joka suoritetaan jokaiselle uudelle vakituiselle työntekijälle omassa työpaikassani. Tässä tulotarkastuksessa otettiin monia verikokeita, joista kaikista sain mitä erinomaisimmat tulokset. Ainoa kohta mihin työterveyslääkärini kiinnitti huomiota oli hemoglobiinini. Minun hemoglobiiniarvoni on ollut aina korkea ja tätä samaa on esiintynyt myös suvussani.

Tällä hetkellä hemoglobiiniarvoni oli 169, mutta viikkoa aiemmin lukema oli vain 155. Tämä ei vielä tee hemoglobiiniarvosta korkeaa. Tämä pieni notkahdus johtui kuitenkin sairastelusta, josta olin kärsinyt reilun viikon. Jo lukiossa korkeita arvojani ihmeteltiin ja ammattikorkeassa opiskellessa arvoni olivat usein luokkaa 185. Näin korkeat hemoglobiiniarvot voivat aiheuttaa uneliaisuutta ja pahimmillaan jopa veritulppariskiä.

Paras tapa laskea hemoglobiiniarvoa olisi verenluovutus. Luovuttaessa verta hemoglobiiniarvo laskisi, oloni paranisi ja saisin samalla autettua toisia ihmisiä. Veriryhmäni on B-, joten kysyntääkin veriryhmälleni olisi. Valitettavasti en voi kuitenkaan luovuttaa verta, sillä minulla on SPR:n sääntöjen mukaisesti elinikäinen luovutuskielto. Tämän syyn ymmärtäisi, jos minulla olisi jokin veriteitse tarttuva tauti. Näin ei kuitenkaan ole, vaan oma sosiaalinen taustani estää veren luovuttamisen. Satun nimittäin rakastamaan ja elämään ihmisen kanssa, joka on kanssani samaa sukupuolta. Ja olen mies.

Toisessa tilanteessa voisin mennä SRP:n veripalveluun ja luovuttaa verta n. 3kk välein. Näin saisin laskettua hemoglobiiniani ja autettua toisia ihmisiä – jopa pelastamaan jonkun ihmisen hengen. Työterveyslääkärini ehdotti minulle, että menisin heti luovuttamaan verta. Kerroin hänelle tilanteeni, joka hänenkin mielestä kuulosti pöyristyttävältä. Tämän vuoksi joudun nyt menemään terveyskeskukseen, jossa minulle tehdään venesektio (toimenpide, jossa luovutan verta ja hemoglobiinini täten laskee. Lopulta vereni tuhotaan).

Olisi hienoa päästä luovuttamaan vertani ylpeydellä ja täten auttaa samalla muita ihmisiä. Näin tekee moni muu henkilö ja he voivat olla asiasta ylpeitä. Nyt itse pääsen luovuttamaan verta viemäristä alas ja tuntemaan asiasta jopa häpeää. Onko vereni oikeasti näin huonoa sillä syyllä, että satun rakastamaan tietynlaista toista ihmistä?”

 

Mitä SPR vaatii?

SPR:n sivuilla esitellään laajasti mitä luovuttajalta edellytetään: “Luovutetun veren on oltava turvallista potilaalle. Toisaalta verenluovutuksesta ei saa olla haittaa myöskään luovuttajalle itselleen. Siksi luovuttajan on oltava terve.” Mikään ei viittaa ongelmiin, ennen kuin jaksaa klikkailla syvemmälle sivuille kohtaan “Miesten välinen seksi on pysyvä luovutuseste (hepatiitti- ja HIV-tartunnan mahdollisuus; tuoreiden HIV-tartuntojen määrä on moninkertainen koko väestöön verrattuna).” SPR itse toteaa perusteluissaan, että homomiehet olivat 2007–2011 välillä saaneet HIV-tartunnan suhteessa 243 / 209  heteromiehiin nähden. Siis 1:n suhde 1,16.

Maailmalla on nähty lieventyneitä kantoja viime vuosina. Ruotsissa miesten välisestä seksistä seuraava pysyvä luovutuseste korvattiin 12 kuukauden luovutusesteellä vuonna 2010. Englannissa 2011 tuli suositus, että jos (anaali tai oraali) MSM suhteesta on vähintään 12 kuukautta, ei tämä enää olisi este luovutukselle.

Toisaalta Gay-lehti Adalante toteaa, että MSM-piireissä HIV leviää nopeammin kuin heteropiireissä.

Entä naiset ja miehet? amfAR:in mukaan 1) Naisten osuus HIV:n kantajista on kolminkertaistunut vuodesta 1985 2) Naisten riski saada HIV mieheltä seksin seurauksena on ainakin kaksinkertainen päinvastaiseen nähden. WHO:n 2010 seurantatutkimuksen löydökset kertovat, että naisilla HIV:tä tavataan 10,1 per 100.000 ja miehillä 16,7 per 100.000 asukasta. Sama tutkimus nostaa Suomen Euroopan huonompien joukkoon matkatuliaisten joukossa tuodun HIV:in suhteen. Tämä tieto yhdistettynä siihen, että Suomen HIV-tapausten lukumäärä oli kasvanut 50% raportin mukaan tuntuisi viittaavan siihen, että Venäjältä tulee enemmän hetero-HIV:tä kuin homomiesten välisistä suhteista Suomesta.

Näyttäisi maallikon silmin siis siltä, että jos suhdelukuja katselee, veren luovutus olisi syytä kieltää miehiltä kokonaan ja antaa koko touhu naisten huomaan…

Eikö veripalvelu seuraa aikaansa?

Kysytäänpä asiaa SPR:ltä suoraan, jotta ei tarvitse tehdä vääriä arvioita. Näin sanoo veripalvelun viestintäjohtaja Willy Toiviainen “Verenluovutuksen luovutuskieltoja koskevat linjaukset määritellään lainsäädännössä ja sitä tarkentavissa viranomaisen määräyksissä. Verenluovutusasioiden viranomaisena toimii Suomessa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea. Veripalvelulaitos ei itse voi näitä kriteerejä määritellä. Pyydänkin, että olet yhteydessä asiasta Fimeaan, jossa tullaan joka tapauksessa tänä vuonna käsittelemään tilannetta ja arvioimaan verenluovutuksen kriteerejä, niin miesten välisen seksin kuin muiden asioiden näkökulmasta.”

Näyttäisi siis tällä hetkellä siltä, että kissa nostetaan pöydälle Suomessakin ja uudelleenarvioita tehdään.

 

Mitä kohun keskellä elävä Veli-Pekka itse asiasta ajattelee?

– Miksi halusit julkisesti nostaa asian esiin?

“Kirjoitin kyseisen mielipidekirjoituksen siksi, että haluan jakaa tietoa ihmisille asiasta. Etenkin monet naiset eivät tästä asiasta tiedä, koska heidän ei tarvitse vastata miehille suunnattuihin kysymyksiin. Ymmärrän, että miestenvälisessä seksissä on ollut korkeampi riski saada veriteitse tarttuva tauti. Ajat kuitenkin ovat muuttuneet ja homoseksuaalit ovat tiedon lisäännyttyä alkaneet suojautumaan sukupuolitautien vuoksi.

– Mitä toivoisit muuttuvan?

“Toivoisin, että asiaa tutkittaisiin uudestaan ja selvitettäisiin homo- sekä heteroseksuaalien väliset tartunnat. Uskon, että nämä eroavaisuudet ovat varmasti muuttuneet viime tutkimuskerrasta. Edelleen kun tunnutaan vedottavan vanhoihin tutkimustietoihin ja säädöksiin.

Toinen syy miksi haluan asiaan muutosta on miltei jatkuva veripula veripalvelussa. Asia on minulle työn puolesta arkista, sillä olen koulutukselta ensihoitaja-sairaanhoitaja. Tämän vuoksi joudun työssäni hoitamaan verta tarvitsevia potilaita. Myös SPR kampanjoi usein ihmisiä luovuttamaan verta, koska verivarastoista puuttuu monesti jotain tiettyä veriryhmää. Tämä jotenkin on ristiriitaista, sillä monet homoseksuaalit haluaisivat luovuttaa verta ja auttaa muita, mutta SPR kieltää asian kokonaan. Asia tuntuu siis aika paradoksaaliselta. Myös monissa maissa homoseksuaalit ovat tervetulleita luovuttamaan vertan (kuten Espanja ja Portugali). En usko, että verensiirrot siellä ovat aiheuttaneet sen enempää ongelmia kuin täällä meillä. Kunhan ohjeistuksia ja sääntöjä noudatetaan, uskon meidän kaikkien hyötyvän asiasta”.

 

Mitä nyt?

Näyttäisi siis olevan vahvoja indisioita ainakin ottaa asia uudelleen harkintaan (Ruotsin muutettu päätös 2010 ja Englannin 2011) ja toisaalta esim homomiesten 1:1,16 korkeampi riski saada HIV-tartunta kuin heteromiesten on peruste pidättäytyä veren luovutuksilta edelleen. Olennaista lieneekin se, ettei asiaa haudata byrokratiaan, vaan että uuden tutkimustiedon annetaan valaista päätöksentekoa, johtaa se sitten suuntaan taikka toiseen.