Talouden alamäki, maailmanlaajuinen nälänhätä, terrorismin uhka ja luonnon surullinen tila voitaisiin kaikki ratkaista keinoin, jotka Brandt-komissio kertoi maailmalle jo lähes 30 vuotta sitten.

Willy Brandt johti mukaansa nimettyä komissiota

Maailmanpankin aloitteesta Länsi-Saksan entinen liittokansleri Willy Brandt saattoi yhteen 1970 ja -80 lukujen vaihteessa erittäin suuren ja vaikutusvaltaisen joukon pohtimaan globaaleja ratkaisuja maailmanlaajuisiin ongelmiin. Tuosta äärivasemman ja äärioikean yhteenliittymästä muodostui komissio, joka toi yhteen näkemykset siitä, kuinka maailman taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat tulisi ratkaista. He analysoivat kaikki globaalit trendit, väestötrendit, eri hyödykkeiden kasvun jne. Kaikista noista erilaisista näkökulmista muokkautui todellinen konsensus, joka julkaistiin nimellä “North / South: A Program for Survival”. Se oli ihmiskunnan henkiinjäämisen ohjelma.

Komission jäsenet tulivat siihen johtopäätökseen, että on vain yksi tapa lähestyä planetaarisia ongelmia: jakaa maailman resurssit tasaisemmin. Komissio puhui kaikista eri tavoista saada se aikaan. Komission mukaan jakaminen tuottaisi oikeudenmukaisuutta ja oikeudenmukaisuus toisi rauhan. Se olisi ainut tie rauhaan. Suositus oli ilmiömäinen omana aikanaan ja se oli puhtaan poliittis-taloudellinen. Ja se edusti laajaa päättäjäjoukkoa, sillä mukana Brandt-komissiossa olivat mm. Britannian entinen pääministeri Edvard Heath ja Ruotsin entinen pääministeri Olof Palme.

North / South -raportin pohjalta mm. Norjan, Tanskan, Ruotsin ja Hollannin hallitukset tukivat jatkotoimia, mutta  Cancunin (1981) kokouksessa raportin suositukset kohtasivat Britannian, USA:n ja monien länsimaiden järkähtämättömän vastustuksen, vaikkakin enemmistön delegaateista muodostava lähes koko kolmannen maailman edustajisto oli yhtynyt tukemaan niitä. Silloinen politiikka tuntuu elämässämme vielä nytkin lähes 30 vuotta myöhemmin, kun Brandt-komission suosituksia ei ole toteutettu.

Kuitenkin juuri suositusten ruohonjuuritasolle paneutuva oivaltavuus olisi ratkaisu niihin samoihin ongelmiin, joita komissio lähti ratkaisemaan, ja jotka tänäkin päivänä yhä kiusaavat ihmiskuntaa. Brandt-komissio nimittäin vaati köyhyyden ja nälän poistamista, naisten aseman vahvistamista, koulutusta ja terveydenhoitoa kaikille ja ympäristönsuojelua ratkaisuna ongelmiimme. Komissio totesi kuitenkin, että muutostyössä kaikki eivät voi olla saajina, vaan osan meistä on uskallettava antaakin: “todellisten motiivien on oltava inhimillinen solidaarisuus ja sitoutuminen kansainväliseen sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen”.

Brandt-komission työ ei ole menetetty, vaan suositukset voitaisiin milloin tahansa ottaa käytännöksi. Olisiko tuo aika nyt, kun näyttää siltä, ettei muuta vaihtoehtoa enää ole jäljellä?