Sain tänään ystävältäni suruviestin, että hänen rakas vaimonsa oli nukkunut pois viime yönä. Tuli mieleen se vanha tuttu kertomus jalanjäljistä rannalla:

Eräänä yönä näin unta

että kuljin merenrannalla Herran kanssa.

Taivaalla välkehti kuvia elämästäni.

Huomasin, että niissä

kaikissa oli jalanjälkiä hiekassa.

Joskus jälkiä oli kahdet,

joskus vain yhdet.

Elämäni vaikeissa kohdissa

näin vain yhdet jalanjäljet ja sanoin:

Herra, sinä lupasit kulkea aina kanssani.

Mikset sinä ollut rinnallani,

kun tarvitsin sinua kipeimmin?

Herra vastasi: “Niissä kohdissa

joissa olet nähnyt vain yhdet jalanjäljet,

lapseni, minä kannoin sinua”