Biopolttoaine on siunaus ja kirous

Tänään julkaistussa tiedotteessaan Greenpeace ottaa kantaa kysymykseen siitä, miten biopolttoaineisiin raivattava maa-ala lisääkin hiilidioksidipäästöjä globaalisti. Biopolttoaine ei kasva itsestään, ja kun tarvitaan lisää kasvualustaa biopolttoaineiden tuotantoa varten, poltetaan usein sademetsiä tuon alueen raivaamiseksi. Kirjoitin tästä jo 2008, miten globaaleista hiilidioksidipäästöistä jopa 15% on polttojen aiheuttamaa (lue silloinen kolumnini alta).

Biopolttoaine tuotetaan usein sademetsien kustannuksella

”Suomen osuus biopolttoaineiden aiheuttamassa sademetsien hävityksessä on merkittävä. Suomalainen valtionyhtiö Neste Oil investoi palmuöljydieseliin, koska se haluaa muun muassa Euroopan kasvaville biopolttoainemarkkinoille. Pelkästään Euroopassa sijaitsevien Porvoon ja rakenteilla olevan Rotterdamin laitosten raaka-aineiden tuottamiseksi vaaditaan puoli miljoonaa hehtaaria viljelysmaata ja Singaporen jalostamo kasvattaa maailmanlaajuista painetta lähes saman verran”, sanoo Greenpeacen palmuöljykampanjoitsija Maija Suomela. Biopolttoaine syrjäyttää siis usein sademetsän, kun ryhdytään kasvattamaan jotain kasvia, josta biopolttoaine voidaan valmistaa. Sinänsähän biopolttoaine ei ole uusi keksintö, vaan esimerkiksi Rudolf Diesel on aikanaan käyttänyt nimenomaan kasvipohjaista dieseliä keksimänsä moottrin polttoaineena.

TÄSSÄ 42008 Overture-lehdestä kolumnini alkuperäinen teksti alla:

Biopolttoaine ja onni onnettomuudessa

Aina vain suuremmalle joukolle ihmisiä on masentavaa ja turhauttavaa kerta toisensa jälkeen todeta, että poliitikot ovat suurelta osin kiinnostuneita vain omasta tai puolueensa edusta.

Kuinka ilahduttavaa olisikaan nähdä johtajamme ja virkamiehemme linjaamassa tasavertaisempaa ja rikkaampaa tulevaisuutta aivan kaikille, eikä vain itsellensä!

Siksi saattoikin olla onni onnettomuudessa koko ihmiskunnalle ja koko planeetallemme, kun presidentti Bush ja hänen republikaaninen puolueensa päättivät säveltää USA:n presidentinvaalien tulokset ja täten aiheuttaa Al Goren häviön. Miksi, joku saattaisi kysyä.

Niin kuin minä asian näen, kaikille tapahtumille on tarkoituksensa, ja nyt kun Al Gore ei ole USA:n päivänpolitiikan sitoma, hänellä on ollut ennennäkemätön mahdollisuus vaikuttaa maailmanlaajuisiin liikevoimiin, ja täten saada ihmiset liikkeelle huomaamaan ilmaston lämpeneminen ja alkamaan vaatia välittömiä toimia ilman hiilidioksidipitoisuuden kasvun katkaisemiseksi ja pitoisuuden laskun alkamiseksi.

Toisaalta presidentti Bush, suoranaisen rienaavine asenteineen ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä sopimuksia kohtaan, on tehnyt kaikille päivänselväksi, millainen uhka rauhalle ja maailmanlaajuiselle hyvinvoinnille vääränlainen henkilö hänen virassaan voi olla. Ilman Bushia yhtä selvää jakolinjaa ”bushilaisen” ja ”epäbushilaisen” politiikan kannattajien välille ei olisi voinut syntyä. Ihmiset eivät olisi ”heränneet”.

Hiilidioksidipitoisuuden noustessa ennennäkemättömiin korkeuksiinsa ja öljyn tuotannon huipun lähestyessä alle 20 vuodessa planeetta tarvitsee uusia tapoja rattaidensa pyörittämiseen. Biopolttoaineiden tuotannon kasvun kolikon kääntöpuoli on ruoantuotannon lasku; jokainen polttoaineille luovutettu viljelyhehtaari on poissa maailman nälkää näkeviltä.

Jo nyt maissin ja muiden perusviljojen hinnat ovat huipussaan. Hinnannousun seuraukset alkavat näkyä, kun monissa vähempiosaisissa maailmankolkissa ihmiset oikeutetusti vaativat kohtuuhintaista ruokaa.

Myös öljykasvien kasvattaminen öljyksi kasvattaa CO2-päästöjä. Tällä hetkellä 15–25% kaikista hiilidioksidipäästöistä johtuu metsien polttamisesta näiden öljykasvien viljelyalan luomiseksi. Tiedemiehet, kuten David Tilman Minnesotan yliopistosta sanovat täten tuotetun hiilen määrän olevan niin suuri, että vaaditaan 400 vuoden biopolttoaineiden käyttö, ennen kuin syntynyt CO2- pitoisuuden lisäys saadaan kompensoitua.

Nyt kun Al Gore on toden teolla potkaissut eloon ihmisten ympäristötietoisuuden kaikkialla, sopii vain toivoa, että politiikan koneistot Venäjällä, USA:ssa, EU:ssa, Kiinassa, Intiassa, Brasiliassa ja monissa muissa maissa ottaisivat opikseen kansastaan.

He ansaitsisivat ihmisten kunnioituksen tekemällä sen, mitä kansa todella haluaa: pelastaa planeettamme ja tehdä se nyt!

Tehtävä on valtava ja se tarkoittaa kokonaan uuden poliittisen historian lehden kääntämistä.

Edustamiensa kansalaisten rakkauden vuoksi ja kunnioituksesta heitä ruokkivaa ja vaatettavaa planeettaa kohtaan näiden uljaiden, uhrautuvaisten ja kaikkensa tekevien poliitikkojen aika on taas käsillä.

Nämä johtajat eivät puolestaan ansaitse vähempää kuin yksituumaisen ja täyden yhteistyön äänestäjäkunnaltaan.

Luonto ja sen surullinen tila on toden totta ”tämän sukupolven toinen maailmansota”, ja kuten tuolloinkin 60 vuotta sitten, vain maailmanlaajuinen yhteinen voimainponnistus, jollaista emme aiemmin ole nähneet, voi tuoda meille voiton.

Ja voitokkaita meidän on oltava, sillä vaihtoehtoa ei ole.

————–

Oikein oivallettuna biopolttoaine voi olla arvokas osa luonnollista tulevaisuutta.