Eilen, 22.9.2010, oli siitä hieno päivä, että saimme livenä kuulla USA:n presidentinvaaleissa ehdokkaana ollutta ja moneen vastavirtaan uivaa kansalaisaktivistia, Ralph Naderia. Yliopiston pieni juhlasali oli täynnä median edustajia ja aivan kukkuroillaan kuulijoita. Itsekin tulin paikalle jo tuntia ennen, koska oli ilmeistä, että istumapaikat loppuisivat kesken.


Ralph Nader puhui Helsingissä 22.9.2010

Mistä Nader sitten puhui? Hän kertoi omasta lapsuudestaan ja kasvamisestaan korporaatioiden maailmaan. Ja hän kertoi, kuinka hänkin lapsena oli vain ihaillut autojen konepeltien nokassa olevia koristeellisia merkkejä, sen sijaan että olisi ymmärtänyt niiden olevan kuolettavia pistimen kaltaisia esineitä jalankulkijan kanssa tapahtuvassa kolarissa. Ei enää.

Nader puhui siitä, kuinka vielä 40 vuotta sitten puhuttiin USA:ssa vakavissaan siitä, että äkillisessä törmäyksessä ihmisen sisäelimet eivät kestäisi vaurioitumatta turvavyön aiheuttamaa paikallaanpysymistä. Samaan aikaan Nader sanoi, että Volvo oli Ruotsissa todistanut turvavöiden pelastavan ihmishenkiä. Nader olikin vaatinut tuolta Chevroletin turvallisuuspäälliköltä todisteita siitä, miten amerikkalaisen ja ruotsalaisen kehot eroavat toisistaan, kun amerikkalainen “ei kestäisi” turvavöiden käyttöä. Tapahtuma osoittaa miten absurdia suuryhtiöiden argumentointi on aikaperspektiivin yli tarkasteltuna.

Ja juuri suuryritysten jatkuva tiedotustyö ja ihmisten indoktrinaatio oli Naderin luennon keskeisin sanoma. Hän korostaa sitä, että julkisesti hyväksytyt hyvinvoinnin mittarit kuten BKT ovat liikeyritysten luomia. Yritykset tuottavat lapsillemme kohdistettuja mainoksia, joissa kerrotaan että on OK kiukutella vanhemmilleen, mikäli nämä eivät suostu viemään pikku pilttiä McDonaldsille. On sallittua saastuttaa luontoa, koska se on halvempaa kuin olla saastuttamatta. Ja lista jatkuu.

Kansalaisaktiivi Nader kertoi kuinka eräässä tapauksessa amerikkalaisen yrityksen johtaja oli suoraan sanonut, että hän on reilusti eläkkeellä ennen kuin kukaan kiinnostuu siitä, että hänen johtamansa yritys oli pumpannut suoraan maaperään myrkyllisiä kemikaaleja jo vuosien ajan. Yritys oli jäänyt kiinni itse teossa, kun Naderin pystyyn polkaisema opiskelijoiden aktiiviryhmien verkosto oli päässyt asiasta jyvälle. On helppoa tuomita kerrotunlainen käytös, mutta mikä ratkaisuksi?

Vastaukseksi Nader lainasi kiinalaista sananlaskua: “Tietää ja olla toimimatta on sama kuin ei tietäisi”. Itse olen valmis sanomaan, että toimimattomuus on itse asiassa pahempaa kuin tietämättömyys. Naderkin kehottaa itse kutakin löytämään sen sisäisen palonsa, jolla muutos saadaan aikaan.

Muutos vaatii sitä, että korporaatioiden valta riisutaan niiltä pois, Nader sanoi. Ihmisten tulee alkaa kiinnostua lähiruoasta ja muista lähipalveluista. On oltava aktiivisia politiikassa sen sijaan, että hävitään keinotodellisuuteen tunneiksi kerrallaan. Nader sanoo, ettei freedom / vapaus ole sama kuin kansalaisvapaus / civic freedom. Hänen mukaansa meillä kaikilla on vapaus ostaa ja kuluttaa, mutta meillä ei ole kansalaisvapautta vaikuttaa. En voisi olla enempää samaa mieltä!