Kööpenhaminan ilmastokokouksen ajautuminen torsoratkaisuun ja suomalaisten poliitikkojen (HS 19.12.2009) haluttomuus toteuttaa Sata-komitean perusoikeuksia edistävät ehdotukset “rahapulaan” vedoten kertovat samaa kieltä: poliittinen johto, kautta planeetan, ei ymmärrä, että aika on muuttunut ja vain altruistinen kansan edun palveleminen on se mikä kelpaa äänestäjälle.

Suurten puolueiden keskinäinen nahina siitä kuka saa glorian hyvistä ehdotuksista ja kenelle sälytetään vastuu huonoista on kaikkien edun vastaista. Kööpenhaminaan kokoontuneiden maiden johtajien kykenemättömyys antaa omastaan koko nykyisen ja tulevien sukupolvien edun edessä on raivostuttavaa itsekkyyttä, jonka hinnan ihmiskunta ja koko planeetta tulevat joutumaan maksamaan.

Ainoa tapa, jolla ihmiskunta voi selvitä nykykriiseistään on sen todellisuuden myöntäminen, että meidän on alettava elää yhtenä suurena perheenä yhdellä pienellä planeetalla. Siihen sisältyy se, että meidän on jaettava omastamme, oli sitten kyse rahasta, ruoasta tai lääkkeistä. Emme voi enää elää sillä premissillä, että vain ja ainostaan talous ohjaa päätöksen tekoa. Emme voi antaa 25.000 aliravitun päivittäin kuolla nälkään. Emme voi tappaa planeetan ekosysteemiä. Meidän on herättävä. Nyt!