Lehdessä on taas päivitelty punaisia päin ajamista, mutta sen sijaan että ihmeteltäisiin ilmiötä, pitäisi tässäkin asiassa porautua syihin. Ihminen, siis autoilijakin, on älykäs ja tunteet omaava olio. Kun kerta toisensa jälkeen huomaa, että joutuu seisomaan lähes tyhjässä tai jopa aivan tyhjässä risteyksessä tyhjän panttina, on täysin luonnollista, että miettii itselleen muuta toimintamallia ja se on tämä ilmiö, jossa ajetaan syksyisellä vihreällä risteykseen. Mitä asialle voisi tehdä?

Aivan ensimmäisenä ja pikaisimpana asiana liikennevalojen turha käyttäminen tulee lopettaa. Helsingissä on tuhansia valo-ohjattuja risteyksiä, joissa autoilijat nököttävät vuorokauden läpi odotellen, josko jo vihdoin saisi lähteä liikkeelle. Tämä turha seisonta on autoilijalle todella turhauttavaa, se on kansantaloudelle kallista ja luonnolle se on tappavaa tuhlausta. Valojen ei tarvitse olla päällä läpi vuoden vain sen tähden, että jokin risteys on ruuhka-aikana vaikea ylittää. Itse asiassa valo-ohjauksesta tulee itseään ruokkiva negatiivinen kierre, jossa nykyään huomaa, etteivät monet autoilijat osaa enää normaalia risteyskäyttäytymistä. Loogisinta olisi säästää sähköä, säästää autoilijoiden pinnaa ja kytkeä pääosa valoista pois päältä kaikkina muina, paitsi ruuhka-aikoina.

Toinen seikka on lainsäädännön muuttaminen sellaiseksi, että valoissa käyttäydytään kuten stop-merkillä: pysähdys ja tarkistuksen jälkeen matka jatkukoon. Tämä yksinomaisena toimena toimii monissa paikoissa ja Suomessakin se helpottaisi liikenneoloja.

Kolmantena seikkana on kertakaikkinen ajatusmallin muutos. Sen sijaan, että liikennesuunnittelijat ensin rakentavat valo-ohjauksen, tulee heidän ensin miettiä kiertoliittymää. Olkoon sääntö se, että suunnittelijan on perusteltava ratkaisunsa, mikäli mielii valo-ohjauksen johonkin uuteen risteykseen ja muuten on rakennettava kiertoliittymä. Ja osana tätä, olemassa olevat risteykset tulee muuttaa kiertoliittymiksi mitä pikaisimmin. Kiertoliittymien sisäänajot ennen kutakin seepraraitaa olisi todennäköisesti parasta vielä varustaa töyssyllä, joka takaisi riittävän hidastuksen ennen risteysalueelle tuloa ja, joka osaltaan ohjaisi kohteliaisuuteen jalankulkijaa kohtaan, kun auton nopeus joka tapauksessa tulisi hidastaa töyssyn edessä.

Seuraukset ehdottamistani muutoksista olisivat voimakkaat ja ne olisivat pysyviä. Ilmeisimpänä olisi ajotyylin helpottuminen, kun (älykäs ja oppiva) autoilija huomaisikin, ettei joudu väkipakolla yrittämään punaisilla läpi. Hän voisi mielessään laskea sen varaan ja omilla silmilläänkin hän näkisi sen, että liikennevirta on niin vuolas, että sinne ei pidä mennä sekaan. Hän myös tietäisi, että kulman takaa alkaisi pitkä osuus, jossa ei olisi valoja ollenkaan, joten hän ehtisi tapaamiseensa, sillä eihän yksissä valoissa odottelu ketään tapa. Myös enemmistön liikennenopeudet tulisivat laskemaan, koska kenenkään ei enää tarvitse rajusti kaasuttaa valoista, vain ehtiäkseen seuraavista vihreällä. Ei, vaan jälleen kerran tuo autoilija tietäisi, että ei ole mitään mihin kiihdyttää – ei tarvitse ehtiä nippa nappa vihreällä, vaan matka jatkuu joutuisasti ilman turhaa odottelua. Liikennenopeudet laskisivat myös sen vuoksi, että kiertoliittymissä ei voi ajaa niin lujaa, kuin suoralla osuudella ja sisääntulotöyssyt laskisivat autoistaan tarkkojen kuskien nopeudet joka tapauksessa.

Nykyisen turhan odottelun muuttaminen joutuisaksi ja sujuvaksi jatkuvaksi liikkeeksi laskisi autoilijoiden kierroksia ja liikenneaggressiokin laantuisi. Tästä seuraisi tarkkaavaisuuden nousu, kun liikennevalot eivät sitä veisi ja kohteliaisuus ja keskinäinen kunnioitus pääsisivät taas mukaan kuvaan. Liikenteen turvallisuus nousisi ja siihenhän kai pyritäänkin?