Olemassaolomme nykyhetki on varsin selkokielisesti osoittanut todeksi sen, että itsekäs kilpailu ei suinkaan ole ratkaisu kollektiivisiin ongelmiimme. Tähän asti tapahtuneesta pankkiirien itsekkyyden palkitsemisesta hurjilla bonuksilla ollaan viimeinkin siirrytty julkisesti arvostelemaan tuota epäoikeudenmukaisuutta lisäävää ja taloutta vinouttavaa mallia. Ei ole minkään yhteiskunnan eikä siis kollektiivisen ihmiskunnan edun mukaista, että holtiton ja riskejä pullollaan oleva sijoitustoiminta tuottaa suuremmat taloudelliset edut kuin pitkäjänteinen ja eettiset kriteerit täyttävä yritys- ja sijoitustoiminta.

Aivan jokaisen kehittyneen kansantalouden on otettava selvä pesäero keinottelusta ja ryhdyttävä tukemaan malleja, joissa toteutuu pitkän aikavälin hyvä. On siirryttävä kvartaalitarkastelusta kymmenen ja kahdenkymmenenviiden vuoden tarkastelujaksoihin. Myös yritykset on pakotettava olemaan osa oikeudenmukaista yhteiskuntaa eikä niiden voida enää sallia olla niitä vapaamatkustajia, joita ne tänä päivänä haluavat olla.

Esimerkiksi suorien rahabonusten sijaan yritysjohdon palkitseminen voisi perustua luovutuskelvottomiin osakkeisiin, joiden ainoa varallisuusarvo olisi niiden osinko-oikeus. Tämä osinko-oikeus voisi olla sidottu sellaiseen osakeyhtiölain muutokseen, jossa osingonjako-oikeus olisi sidottu yt-menettelystä puhtaaseen kuluvaan ja aiempaan tilivuoteen. Tiivistäen siis: jos yritys aikoo jakaa osinkoa omistajilleen (ja bonuksia johdolleen), on sen pidättäydyttävä yt-neuvotteluista ja irtisanomisista sekä lomautuksista.

Pienellä muutoksella yritysten omistajat ja johtajat pakotettaisiin tarkastelemaan kollektiivista etua globaalilla perspektiivillä. Jos yritys on irtisanonut jossain maassa 4000 vain siirtääkseen nuo työt halvempaan maahan, ei osinkoa saisi laillisesti jakaa. Jos voiton maksimoimisen nimissä lomautetaan koko henkilökunta kolmeksi viikoksi, ei osinkoja voisi laillisesti jakaa.

Yhteiskunta kykenee todistetusti tekemään poliittisesti vaikeita päätöksiä hyvinkin nopeasti. Hallituksen päätös voida luopua yritysten KELA-maksuista on kustannusvaikutukseltaan valtava, noin 1,1 miljardia euroa. Jos näin kipeä päätös on mahdollista tehdä, on aivan yhtä mahdollista tehdä päätös oikeudenmukaisuuden lisäämisestä yhteiskunnassa. Kyse on poliittisesta tahdosta lisätä oikeudenmukaisuutta ja vähentää eriarvoistavien mekanismien lukumäärää. Yritykset saivat jo tuon mainitun reilun miljardin tukiruiskeen, nyt ne voidaan hyvin perustein pakottaa mukaan talkoisiin.