“A oli suorituttanut lääkärillä neljän ja puolen vuoden ikäiselle pojalleen ympärileikkauksen uskonnollisista syistä. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että A:n menettely ei ollut rangaistavaa pahoinpitelynä tai siihen yllytyksenä.” Näin viattomilla sanoilla Suomen korkein oikeusaste sallii pienten lasten turhan silpomisen.

Asiassa Tampereen käräjäoikeus tuomitsi lääkärin, oikein, pahoinpitelystä, mutta hovioikeus ja korkein oikeus ovat molemmat asiassa eri mieltä kuin syyttämispäätöksen tehnyt syyttäjä. KKO perustelee tuomiotaan uskonnon syillä näin: “Tässä asiassa on kysymys muslimipojan ympärileikkauksesta. Muslimien keskuudessa poikien ympärileikkaus on vakiintunut, uskonnollisiin traditioihin nojautuva vanha perinne, joka on asianomaisissa yhteisöissä juurtunut syvälle ja koettu vahvasti velvoittavaksi. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan ympärileikkaus on myös kiinteä osa yhteisön miespuolisten jäsenten identiteettiä, ja se liittää heidät uskonnolliseen ja sosiaaliseen yhteisöönsä. Toimenpiteen on nähty liittyvän muslimeilta edellytettävään puhtauteen, ja se suoritetaan muslimipojille tavanomaisesti neljän ja 13 ikävuoden välillä.”

KKO itsekin sanoo, ettei lapsen ruumiiseen perustuslain mukaan saa kajota: “Perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä. Lapsi on siis perusoikeuksien kannalta itsenäinen subjekti. Henkilön ruumiillinen koskemattomuus on perusoikeutena suojattu. Perustuslain 7 §:n 3 momentin mukaan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua ilman laissa säädettyä perustetta. Laista nimenomaisesti ilmenevää erityistä oikeutusta nyt kysymyksessä olevan kaltaiseen toimenpiteeseen ei Suomessa ole.”

Kuitenkin KKO vetoaa ihmisen oikeuteen levittää uskontoaan (toisia pahoinpidellen, näköjään): “Perus- ja ihmisoikeutena on turvattu myös uskonnon ja omantunnon vapaus, johon kuuluu muun muassa oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa (perustuslain 11 §, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artikla). Uskonnon harjoittamisen ja tunnustamisen muotoina pidetään muun muassa uskoa ilmaisevia erilaisia seremoniallisia menoja ja osallistumista tiettyyn elämänvaiheeseen kuuluviin uskonnollisiin rituaaleihin. Uskonnonvapaus käsittää niin yhteisöllisesti ja julkisesti kuin yksityisesti tapahtuvan uskonnon harjoittamisen, samoin kuin oikeuden oman vakaumuksen levittämiseen kanssaihmisille (EIT:n ratkaisu asiassa Kokkinakis v. Kreikka, 25.5.1993, A 260, tuomion kohta 31). Myös uskonnonvapauden osalta sallittuihin rajoitusperusteisiin kuuluu – Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklan 2 kohdasta nimenomaisesti ilmenevin tavoin – toisen oikeuksien suojeleminen.”

Ja KKO tiivistää, että pojan esinahan peruuttamaton irtileikkaaminen, koska nelivuotisen pojan huoltaja sitä uskonnon nimissä vaatii, on täysin sallittua ja jopa suotavaa: “uskonnollisista syistä suoritettavalla ympärileikkauksella voidaan arvioida olevan myönteistä merkitystä nimenomaan leikattavan pojan itsensä, hänen identiteettinsä kehittymisen sekä uskonnolliseen ja sosiaaliseen yhteisöönsä kiinnittymisen kannalta. Näistä syistä uskonnollisin perustein suoritetun lääketieteellisesti asianmukaisen ympärileikkauksen muodossa tapahtuvaa puuttumista pojan ruumiilliseen koskemattomuuteen voidaan pitää lapsen kokonaisedun kannalta puolustettavana ja kokonaisuutenakin arvostellen siinä määrin vähäisenä toimenpiteenä, ettei lapsen huoltajien menettelyä tällaisen ympärileikkauksen teettämisessä lapselleen ole aihetta pitää sellaisena lapsen etua ja oikeutta loukkaavana tekona, joka olisi pahoinpitelynä rangaistava.”

***

Itse tahtoisin nähdä asian hiukan eri valossa. Yhtäältä toisen pahoinpitely ei ole millään varjolla sallittua. Vielä vähemmän se on sallittua silloin, kun lapsen luottamuksen saanut läheinen henkilö uskonnollisilla perusteilla vaatii sitä. Paikallispuudutuksessa tehtynäkin leikkaus on aina leikkaus, eikä uutta ihoa ei mistään kasva kerran leikatun tilalle.

Monikulttuurisessa yhteiskunnassa on tietenkin oltava tilaa traditioille ja erilaisuudelle, mutta raja menee ja se on absoluuttisesti koskemattomuudessa. Se, että yksinhuoltajaisä on muslimi, ei lapsesta tee muslimia. Lapsi oppii miksi tahansa, miksi hänen ympäristönsä hänet kasvattaa. Jos asian lapsi olisi syntymänsä jälkeen adoptoitu hinduperheeseen, pojasta kasvaisi parhaillaan esinahkansa säilyttänyt hindu. On siis järjetöntä ja perusteetonta vedota uskonnolliseen traditioon, kun puhutaan reilusti alle kouluikäisen asioista.

Mitä jos poika päättääkin myöhemmässä elämässään ryhtyä agnostikoksi? Kuka palauttaa hänen esinahkansa siinä vaiheessa, kun hän ei enää “halua olla muslimi”? Tai kun KKO lausuu, että ympärileikkauksesta on pojan kasvulle ja identiteetin kehitykselle etua: mitä jos hänen ensimmäinen tyttöystävänsä on kristityn perinteen kasvatti ja pelästyy aiemmin ennennäkemätöntä ympärileikattua elintä? Ja mitä jos tästä kokemuksesta tulee pojalle traumoja, jotka aiheuttavat hänelle seksuaalisia toiminnallisia vaikeuksia koko loppuelämäkseen? Millä lailla KKO ottaa kantaa näihin ulottuvuuksiin? Vastaus: ei mitenkään. KKO ei ymmärrä ajan hengen muutosta, eikä se välitä ihmisoikeuksista.

HS 4.11.2008: KKO sallii poikien vahingoittamisen

http://www.kko.fi/44726.htm