Me kaikki olemme samanlaisia. Meillä on sisäänrakennettu halu elää onnellisena ja rauhassa; rauhassa sodalta ja rauhassa vainolta sekä väkivallalta. Kuitenkin tämän päivän tiukassa puristuksessa me koemme, entistä enemmän, olevamme yksin suurten ongelmien edessä ja lähes niiden tukehduttamia.

Kuitenkin juuri suurten vastusten edessä ihmiskunta on ennenkin osoittanut suuren yhteisponnistuksen voiman ja me suomalaisetkin onnistuimme parissa vuodessa asuttamaan yli 400.000 evakkoa, kun oli pakko. Mutta yhteisponnistus on juuri sitä miltä se kuulostaa, se on yhteiseen hiileen puhaltamista ja erityisesti omien persoonallisten intressien pakotteesta luopumista jonkin suuremman velvoitteen edessä.

Tuo suurempi velvoite meille kaikille suomalaisille on yhteiskunnan suunnan oikaiseminen ihmistä ja elämistä tukevaksi, eikä enää nykyisenlaisen kilpailevan ja raastavan suunnan edistämistä.

Lapsuutemme muistot ovat yhteisiä: iloista olemista ja kauniita kesiä sekä runsaslumisia talvia. Nuo muistot niveltyvät erottamattomasti lapsuuden huolettomuuteen ja hetkessä elämiseen. Aikuisuuden saavuttua yhteiskunta ei enää anna meille hetkenkään rauhaa, vaan kaikki aikamme menee työssä puurtamiseen tai siitä palautumiseen. Olemme myös kilpailun ja kilpailuvietin sokaisemia, koska ei kai kukaan vapaaehtoisesti muuten suostuisi orjuuden nykymuotoon?

Me syytämme usein yritysjohtoa ja hallitusta huonosta olostamme, mutta nuo kasvottomat elimet ovat loppujen lopuksi hekin ihmisiä, joilla on samat tunteet ja samat paineet kuin meillä muillakin. Hekin tarvitsevat tukeamme: hallitus opposition tukea – ei vastaanhangoittelua, yritysjohto tarvitsee omistajiensa tukea voidakseen muuttaa suuntaa inhimillisempään suuntaan.

Esimerkin omaisesti viimeisen kahden vuoden aikana metsäteollisuus on ollut kuristusotteessa lähes joka suunnasta. Tuossa tilanteessa yksi sen suurimmista omistajista, Suomen valtio, on hallituksensa suulla vedonnut kyvyttömyyteensä toimia tilanteessa.

Kuitenkin tosiasiallisesti lakeja toimeenpanevana elimenä hallitus on uuden osakeyhtiölain perusteluissa nimenomaisesti määrännyt osakkeenomistajien vapaudesta toimia oman etunsa mukaisesti. Tätä tahdonvaltaisuuden periaatetta saa siis lain ja hyvän tavan mukaan toteuttaa.

Mikä tämän valtio-osakkeenomistajan oma etu sitten on? Mikä on osakkeenomistajien omistuksen arvon mittari? Ne ovat osaltaan aikuisväestön turvan takaaminen, jotta me yhdessä voisimme ylläpitää turvallisen ja ihmisarvoista elämää tukevan kasvuympäristön. Tai Suomen perustuslain 19.3§ sanoin: ”Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.” Siis yhteiskuntarauhan mahdollisuuksien turvaaminen.

Kuntalain mukaan kunnallisen liiketoiminnan ja kunnan osakeomistuksen tulee liittyä kunnan itsehallinnon nojalla kunnan itselleen ottamiin tai sille laissa säädettyihin tehtäviin. Analogian mukaan valtion omistuksen tulee liittyä sille laissa säädettyihin tehtäviin.

Siksi: jos valtio ei aio toimia oman etunsa mukaisesti omistajana (pörssi)yhtiössä, tulee valtion luopua omistuksestaan. Toisaalta, koska valtio on päättänyt kerätä omistuksensa omistajaohjausyksikköön ja nyttemmin Solidiumiin, on ilmeistä, että valtio tahtoo toimia aktiivisena omistajana. Näin muodoin onus kaatuu valtion puolelle, jonka on pystyttävä selittämään miksi se ei esimerkiksi Stora Enson omistajana (ehkä vielä?) ole toiminut oman etunsa mukaisesti. Varsinkin, kun VR-Transtech-tapauksessa hallitus päätti jopa väkisin runnoa päätöksensä läpi.

Osakeyhtiölainkin mukaan on nimittäin niin, että osakeyhtiön johto toimii osakkeenomistajiensa edun – ei voiton – maksimoimiseksi. Valtio-omistajan näkökulmasta tämä tarkoittaa samaa, kuin muidenkin omistajien: voittoa lyhyellä ja varsinkin pitkällä aikavälillä. Pitkällä aikavälillä taas yhtiö tarvitsee hyvää ja sitoutunutta työvoimaa, voidakseen toimia kilpailluilla markkinoilla.

Ja varsinkin: yleisesti tunnustettuna faktana tiedetään yhtiöiden tarvitsevan yhteiskuntarauhaa, jonka vain ihmisten enemmistön keskuudessa koettu turva voi aikaansaada. Koska juuri tästä rauhasta kumpuaa kyky tehdä työtä ja kyky tehdä sitä iloisena ja motivoituneena.

Osakeyhtiölain 1:9 § perusteluissakin lukee: ”Säännöstä ei tule tulkita johdon velvollisuuksia supistavasti. Yhtiön toiminnan aikana saattaa olla tilanteita, joissa yhtiön johdon huolellisuusvelvollisuus ja velvollisuus toimia yhtiön, viime kädessä kaikkien osakkeenomistajien etujen mukaisesti kohdistuu yhtiön sijasta välittömästi osakkeenomistajien omistuksen arvoon.”

Nyt, jos Stora Enson johto ei saa hallitukseltaan ja suuromistajiltaan selkeätä käskyä toimia pitkäjänteisesti, voi johto joutua pattiin kuvitellun omistajien tahdon ja markkinoilla vallalle päässeen irtisanomisaallon väliin. Kun muistetaan, että yritysjohtokin on vain ihmisiä, tuntee se selustansa turvatummaksi, jos se toimii valtavirran (väärien) trendien mukaisesti ja  irtisanoo väkeään ja lopettaa tehtaita. Ja siis osaltaan tuhoaa yhteiskuntarauhaa.

Tarkasteleepa Stora Enson tapausta siis valtion perustuslain tehtävien tai valtion omistajan tehtävien näkökulmista, on vastaus aina vain sama. Suomi ja suomalaiset yhtiöt tarvitsevat tuekseen pitkäjänteiseen työhön kykenevän valtio(-omistaja)n, joka kykenee tarkastelemaan asioita suuremmasta näkökulmasta. Ja toimimaan.

Tuollaisen hallituksen takana seisoo koko Suomen kansa ja siksi, ihmisiä kun valtioneuvoston jäsenetkin ovat, ei heidän tarvitse olla huolissaan päätöksiä tehdessään.

Varsinkin, kun on myös selvää, että osakeyhtiölaki antaa myös lainsäädännöllisen turvan toimia pitkäjänteisen liiketoiminnan periaattein. Saman turvan antaa myös perustuslakiin kulminoituva muu suomalainen lainsäädäntö.

Yhtään liioittelematta voi viime viikkojen finanssitaifuunin keskellä sanoa, että nyt jos koskaan on vihdoin nähtävä kokonaiskuva. Ja se on turvallisuuden tunteen luominen, joka osaltaan turvataan työpaikkojen säilymisellä ja yhtä lailla asuinpaikkojen elinvoimaisuudella.

Tuosta kasvupohjasta ponnistaa onnellinen Suomi, joka pärjää maailman merillä ja jonka kansalaiset viihtyvät rakkaassa kotimaassaan