Puheessaan kongressille 6.1.1941 Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt esitteli neljä universaalia vapautta, joihin jokainen ihminen kaikkialla oli oikeutettu, ja joita vapauksia Yhdysvallat aikoisi puolustaa:

”Tulevina aikoina, jotka me pyrimme turvaamaan, me katsomme tulevaan maailmaan, joka perustuu neljälle perimmäiselle inhimilliselle oikeudelle.

  • Ensimmäinen on puheen ja ilmaisun vapaus – kaikkialla maailmassa.
  • Toinen on jokaisen henkilön oikeus palvella Jumalaa omalla tavallaan – kaikkialla maailmassa.
  • Kolmas on vapaus puutteesta, mikä maailman termeiksi käännettynä tarkoittaa taloudellisia sopimuksia, jotka turvaavat jokaiselle kansakunnalle terveen rauhan ajan elämän sen asukkaille – kaikkialla maailmassa.
  • Neljäs on vapaus pelosta, mikä maailman termeiksi käännettynä tarkoittaa maailmanlaajuisia aseistariisumisia sellaiseen pisteeseen saakka ja niin läpikotaisella tavalla, että mikään valtio ei tule olemaan tilanteessa, jossa se voi toteuttaa fyysisen vihamielisyyden naapurilleen – missään maailmassa.

Tuo ei ole mikään kaukaisen vuosituhannen visio. Se on selkeä perusta maailmalle, jonka lainen on saavutettavissa meidän sukupolvemme aikana.”

FDR:n sanat saavat aivan uutta painoarvoa, kun muistaa, että hän oli lähes kolmannen vihkimyksen saanut oppilas. Tuolla kehitystasolla ihmisellä on enää hyvin vähän illuusioita ja lumetta ei käytännössä ollenkaan. Hän on siis juuri saavuttamassa pisteen, jossa hänellä on täysi sielun yhteys ja siten hän alkaa täysimittaisemmin ymmärtää ja toteuttaa Jumalan suunnitelmaa planeetallamme.

Maailma tänä päivänä näyttäisi ilmenevän kovin erilaisena, kuin FDR sen tuossa tunnetussa puheessaan yli 65 vuotta sitten maalasi. Jopa neljä viidesosaa maapallon väestöstä elää köyhyydessä ja sairaudessa. Suurvallat eivät ole toteuttaneet lupaustaan aseiden riisunnasta, vaan pikemminkin ne heristävät nyrkkiään pienemmille kansoille ja vaativat itselleen erilaisin näennäismandaatein erioikeuksia, joihin muiden muassa kuuluu ydinasekerho, johon vain ”vastuulliset jäsenet” voivat kuulua. On surullista, että johtavien valtioiden hallitukset eivät kykene kantamaan vastuutaan, vaan ne etunenässä vievät Maata kohti ekologista hajoamispistettä.

Ja silti paljon hyvääkin on tapahtunut FDR:n puheen ajoista. Kylmän sodan loputtua ja ihmisoikeuksien saavuttua tietynasteisina Kiinaan, Neuvostoliittoon (hajottaen sen) ja Etelä-Afrikkaan, ihmiskunta on ottanut aimo askeleen kohti sen todellista henkistä perintöoikeutta.

FDR:n lupaus neljästä universaalista vapaudesta saattaisi toteutua piankin, mikäli ihmiskunta uskaltaisi antaa tilaa henkisyydelle ja todelliselle jokaisen ihmisen väliselle tasa-arvolle. Lähimmäisemme kotimaassamme ja Afrikassa tarvitsevat apua yhtä lailla.

Miksemme uskalla rakastaa lähimmäistämme ja kunnioittaa toisiamme? Miksemme voisi jakaa tämän kauniin planeettamme luonnonvarat tasapuolisesti? Eikö sotimisen ja teknouskon jälkeen voisi jo antaa tilaa todelliselle henkisyydelle? Löytyykö nykyjohtajistamme ketään FDR:n kehitystasoa vastaavaa ihmistä, jolla olisi näkemystä ja uskallusta toimia todellisen oppilaan arvoisesti? Tuleeko USA:n marraskuussa valittava presidentti olemaan sellainen?