Syksyn tullen Suomi päättää kunnallisasioistaan taas seuraavaksi nelivuotiskaudeksi ja rapakonkin takana kuulemma taas äänestävät. Millaisia voittajia me tahdomme? Sellaisia, jotka korostavat omia hyviä puoliaan, vaiko sellaisia, jotka kaatavat lokaa kilpailijoidensa niskaan? Ketä tarvitaan henkisen yhteiskunnan rakentajiksi?

Henkisen yhteiskunnan rakentaja ei voine sanoa voittaneensa tai hävinneensä vaaleja. Vielä vähemmän tällaiselta ihmiseltä voi sallia kommentteja, joissa hän toivoo veljensä virheitä yhteisellä polulla. Kansalla on jo perustuslakimme perusteella oikeus äänestää ketä tahtoo ja täten luoda edellytykset yhteiskuntamme kehittyä kansan haluamaan suuntaan. Mutta toteutuuko vapaa tahtomme nykymuotoisessa edustuksellisessa demokratiassa? Vai onko linkki tahtomme ja todellisuuden välillä päässyt katkeamaan?

Voiko vaaleja hävitä tai voittaa? Vai olisiko ennemminkin niin, että edustajiemme tulee toimia yhteistyössä ja siten tasavertaisesti edustaa kansan toiveita? Nähdäkseni oikea tapa henkistää yhteiskuntaa on nimenomaan konsensuspohjainen hallintotapa, jossa pyritään aidosti ottamaan huomioon kaikki esille tulevat mielipiteet ja löytämään ratkaisu, jossa jokainen on valmis yhtä lailla luopumaan jostain sekä täten antamaan toisten mielipiteelle sille kuuluvan arvon, kuin toisaalta itsekin saamaan oman kantansa esille. Vain olemalla valmis myönnytyksiin ja todelliseen oikeudenmukaisuuteen tähtääviin ratkaisuihin, voimme ratkaista nykyiset ongelmamme ja varsinkin yhteiskunnan monimutkaistumisen johdosta eteemme tulevat huomisen haasteet.

Dalai Lama, kuva Pasi Haaranen

Dalai lama totesi taannoin puheessaan Helsingissä, että hän toivoisi 2000-luvun sukupolven luovan rauhan ja rakkauden vuosisadan siinä missä me vanhemmat olemme eläneet sodan ja verenvuodatuksen vuosisadan. Kukapa toivoisi veritekoja ja siksi hänen pyhyytensä toiveeseen on helpompi vastata, mikäli edellytämme omalta demokratialtamme sen ottavan huomioon tavoitteemme. Muutoksen aikaansaamiseksi vaalien välinen aika on kyettävä hyödyntämään nimenomaan äänestämällä ehdokkaita, jotka tiedämme henkisyyden ajatusten kannattajiksi, ehdokkaita, joiden tiedämme ottavan tosissaan planeetan ekologian haasteet ja ehdokkaita, jotka tiedämme moraaliselta selkärangaltaan niin vahvoiksi, että he eivät myy itseään houkutusten edessä.

Moni kyseenalaistaa henkisyyden ja politiikan linkin, mutta olisiko jo vihdoin aika myöntää ettei ole mitään muuta kuin henkisyyttä? Ja jollei ole muuta kuin henkisyyttä, kuuluu politiikan alakin henkisyyteen siinä missä työelämämme sekä vapaa-aikamme ja uskonnollisuus sekä henkisyyden nimiin puhuminen. Ja siksi henkisen tien kulkijoidenkin on voitava hyväksyä se seikka, että muutokset fyysisellä tasolla tapahtuvat vain niiden edestä työtä tekemällä.

Muutokset toteutuvat ruohonjuuritasolta alkaen ja jokaisen teoilla on merkitys. Niin niität kuin kylvät –periaate toimii henkilökohtaisessa elämässämme aivan yhtä selvästi kuin laajemminkin elämässämme. Muutoksen siemenet kylvetään valinnoissamme ja teoissamme taas uurnilla.

Dalai Laman kuva: Pasi Haaranen – kiitos!